Olipa kerran Maapallo. Ensin se eli onnellisena katsellen aikansa kuluksi tyytyväisiä eläimiään, jotka se oli kasvattanut. Se piti myös ihmisistä, vaikka olikin hieman huolissaan siitä, kuinka mikään ei tuntunut niille riittävän. Ihmiset alkoivat kehitellä kummallisia koneita, joiden höyry sai Maan voimaan huonosti. Se antoi tämän kuitenkin tapahtua toivoen ihmisten viimein saaneen kaiken, mitä olivat halunneetkin.
Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ihmiset halusivat yhä enemmän ja kehittivät mitä kamalimpia laitteita. He alkoivat jopa kaivautua Maan sisään löytäen aineita, jotka tämä oli erityisesti halunnut piilottaa tietäen niiden mahdin. Äkkiä kaikki riistäytyi käsistä. Ihmiset kuluttivat surutta tavaroita, joiden tuotanto sai Maan terveyden yhä heikommaksi. Kaikki välittivät vain itsestään ja halusivat aina enemmän, enemmän, enemmän.
Maapallon mitta alkoi täyttyä. Se oli tarjonnut ihmisille kaiken tarpeellisen, ruokaa, vettä ja suojaa, miksei se riittänyt? Maa oli vihainen myös itselleen annettuaan kaiken tapahtua. Se halusi rankaista ihmisiä, jotta nämä heräisivät ajattelemaan aikaansaannostensa seurauksia. Maa oli kuitenkin heikentynyt kasvavien jätevuorten ja saastepilvien takia niin paljon, että sen lähettämät maanjäristykset, tulvat ja kuivuudet onnistuivat rankaisemaan vain köyhimpiä, jotka kärsivät rikkaiden kulutushysteriasta ja välinpitämättömyydestä jo muutenkin.
Maa oli vihainen. Se tiesi, että peli olisi pian pelattu. Maalle oli alkanut nousta kova kuume, eikä se oikein enää hillinnyt voimiaan. Vähitellen se joutui tahtomattaan tappamaan olentoja, jotka se oli luonut ja joita se oli vaalinut. Eihän se tällaista ollut halunnut! Se oli halunnut elää ikuisesti onnellisena ruokkien luomuksiaan ja katsellen elämän luonnollista kiertokulkua. Se oli ollut liian itsekäs luodessaan olennon, joka oli muita hiukan kekseliäämpi ja jonka seuraaminen oli Maalle hiukan viihdyttävämpää. Nyt sen, niin kuin ihmisenkin pitäisi maksaa itsekkäistä teoistaan. Voi kunpa se olisikin saanut elää onnellisena elämänsä loppuun asti.
