tiistai 22. helmikuuta 2011

VR vastaan yksityisautoilu

VR:

+ Ekologisuus. Junaliikenne tuottaa vain 2 % kaikista liikenteen päästöistä.

+ Mukava matkustustapa, yleensä. Ei tarvitse keskittyä muuhun liikenteeseen ja halutessaan pääsee jaloittelemaan junan käytäville. Mukavuutta heikentäviä tekijöitä on toki runsaasti, esimerkiksi helle yhdistettynä toimimattomaan ilmastointiin tai kiukkuinen lapsi samassa vaunussa.

-  Koskaan ei voi olla varma, pääseekö ajoissa perille. Jos on tärkeä meno, on selvä, että junat eivät kulje antiikinaikaisen ohjauslaitteen vian/pakkasen/lumisateen/helteen/raiteilla olevien lehtien takia. Jos taas on olevinaan fiksu ja tähtää aiempaan junaan, voi olla varma, ettei mistään viivästyksistä ole tietoakaan ja joutuu maleksimaan ties missä ylimääräistä aikaa tappamassa. Pitkämatkalaista saattaa toki lohduttaa ajatus korvauksista, mutta itse suhtaudun tähän erittäin epäilevästi (nimim. odottelen vielä korvauksia tammikuulta 2010).

- Hinta. Pääkaupunkiseudun halvalla joukkoliikennelipulla matkustaa ilokseen, vaikka joutuisikin odottelemaan asemalla ylimääräiset kymmenen minuuttia. Mutta jos on saman hintaista matkustaa kahdestaan koiran kanssa 300 kilometrin päähän omalla autolla kuin junalla, niin kummankohan valitsen? Jos saan mukaan vielä jonkun kyytiläisen, muuttuu toiminta jopa kannattavaksi. Ja minä sentään matkustan vielä opiskelijahinnoilla.

Yksityisautoilu:

 - Se kun on niin tuhottoman epäekologista.

- Matkustaminen voisi olla mukavampaakin. Pimeällä tiellä on viihdykkeenä vain rätisevä radio, jos joutuu ajamaan yksin.

- On todennäköisempää ajaa kolari kuin joutua junaonnettomuuteen.

+ Voi mennä ja tulla kun haluaa ja suoraan kotiovelle. Ei tarvitse odottaa paukkupakkasessa junaa, joka on tunnin myöhässä! Tämä onkin oikeastaan kolmen plussan arvoinen kohta. 

+ Tavaraa on helpompi kuljettaa, eikä tarvitse miettiä liikoja, voiko jotain pakata mukaan. Isojen kassien kanssa on kaksikätisen varsin hankala suunnistaa junan penkkirivien välistä varsinkin, kun yhden käden on varannut edestakaisin poukkoileva koira.

+ No se hinta.

Tulos:
VR +-0
Yksityisautoilu +5

Tällä matikalla (hiukan kyseenalaisella, myönnettäköön) minä aion jatkossakin matkustaa kaikki vähänkin pidemmät matkani autolla. Uskon, että näin tekee hyvin moni muukin, jolla siihen on mahdollisuus. Ja näin jatkuu niin kauan, kunnes junalla matkustamisesta on tehty sen tasoista, että asiakas tuntee saaneensa rahoilleen vastinetta, koska halvempaa se ei tule olemaan.

 Kuva Lehtikuva/Sari Gustafsson



tiistai 15. helmikuuta 2011

Muovipussihirviö valtaa kaappini

Kaappeja kolutessani törmäsin tilaa vievään ja rumaan kammotukseen. S-marketin muovipussin sisään oli sullottu muovipusseja, joiden sisään oli sullottu muovipusseja. 

Hyväuskoisena olen säästänyt kaikki kerääntyneet pussit ja koonnut ne yhdeksi isoksi pussipussiksi, koska onhan se väärin heittää tyhjiä muovipusseja roskiin. Niistähän voi olla vielä vaikka mitä hyötyä, ja ainahan niitä voi käyttää roskapusseina. Mutta totuus on, että kasseja kertyy sitä tahtia, etteivät roskat riitä niille. Pussipussi vie enemmän pinta-alaa kaapissani kuin itse roskasangot.

Pussipussi pidetään hengissä jo muutamalla kauppareissulla, jos reppu tai kangaskassi on jäänyt kotiin. Yliruokkimiseen sen sijaan riittää vain yksi isompi ostosreissu, jolloin kotiin tullaan raahaten kymmentä erilaista säkkiä ja pussukkaa, jotka kaikki heitetään nälkäisen pussipussin kitaan. 

Ruokakaupassa kasseista joutuu sentään maksamaan, mutta muualla ostokset heitellään säkkeihin kyselemättä ja niin nopeasti, että onneton asiakas on ehtinyt vasta kaivaa lompakkonsa laukun uumenista, kun pöydällä jo odottaa valmiiksi muovitettu ostos.

Ei, en tarvitse uutta pussia yhdelle paidalle näiden viiden muun säkin lisäksi. Kyllä, myös hiuslakka mahtuu näihin kasseihin. Ja ei, en halua pussia päänsärkytableteille, jotka kulkevat ihan hyvin laukussani.
  
Muovipussit on kielletty ainakin jo Keniassa, Ruandassa ja osassa Kaliforniaa. Muovipussit on muutettu verolliseksi esimerkiksi Hongkongissa.

Tavallisen muovikassin maatumisaika on noin viisi vuotta. Suomessa käytetään vuosittain noin 300 miljoonaa muovikassia. Niistä vain osa kärrätään kaatopaikalle, osa lojuu ties missä maisemaa pilaamassa ja vesiä saastuttamassa.

Muovipussi olisi niin helposti korvattavissa, etten saa mahdutettua ymmärrykseeni, miksei asialle ole jo tehty jotain. Kielletään kokonaan, verotetaan, mitä vain! Keksitään nyt joku lakipykälä, joka pakottaisi edes käyttämään ainoastaan biohajoavaa muovia. 

Jotain asialle kai yritetäänkin tehdä, mutta kovin lupaavalta ei näytä. Ratkaisua odotellessa pussipussi jatkaa kasvuaan kaapissani, kunnes on jälleen aika oksentaa tarpeettomat sisukset lähimmälle kaatopaikalle.

Aloitus


En ole luonnonsuojeluaktivisti. Päinvastoin, olen varsin laiska kuluttaja, joka yleensä valitsee sen helpoimman vaihtoehdon. 

Niin nytkin, sillä parannan maailmaa kertomalla, mitä muiden pitäisi tehdä. Kirjoitan ekologisuudesta ja siitä, miten vaikkapa yritykset voisivat sitä edistää tarjoamalla meille parempia vaihtoehtoja.

Jos kerran on niin tärkeä elää ympäristöystävällisesti, miksi siitä on tehty niin vaikeaa?